Millainen on terve ruokasuhde?
Lyhyesti määriteltynä ruokasuhde on yksilön oma suhde ruokaan ja syömiseen. Pyrin tässä postauksessa valottamaan tarkemmin miten laaja ja monimuotoinen ilmiö yksilön ruokasuhde on. Käytän avuksi Ruokasuhteen viitekehystä (nykyisin Ruokasuhdetyöskentelyn viitekehys), joka on kehitetty vaihtoehdoksi perinteiselle tieto- ja yksilökeskeiselle ravitsemuskasvatukselle. Viitekehyksen ovat kehittäneet Sanna Talvia ja Susanna Anglé.
Syömistä ei ruokasuhteen viitekehyksessä nähdä vain kehon ruokkimisena, vaan myös sosiaalisena, kulttuurisena, psyykkisenä ja fyysisenä tapahtumana, joka on erottamaton osa ihmisen arkielämää. Viitekehys hyödyntää myös terveyskäyttäytymistutkimukseen liittyvää itsemääräämisteoriaa, jonka mukaan esimerkiksi yksilön terveyskäyttäytymisen muuttaminen edellyttää sisäistä motivaatiota sekä yksilön kokemusta pystyvyydestä ja hyväksymisestä. Muita ruokasuhteen viitekehyksen kehittämisessä hyödynnettyjä teorioita ovat muun muassa ruoan valinnan prosessimalli sekä itsemyötätunnon teoria.
Ruokasuhteen viitekehyksen (2018) avulla syömistä tarkastellaan monesta eri näkökulmasta: Ruokasuhteen viitekehys lähestyy syömiskäyttäytymistä ajatusten ja tunteiden, käyttäytymisen, arvojen, moraalien ja normien sekä kehon, aistien ja kehonkuvan kautta. Mallissa on huomioitu myös yksilön resurssit, identiteetti, sosiaaliset roolit ja vuorovaikutus, itsearvostus ja kontekstit. Näiden lisäksi ruokasuhteeseen vaikuttavat myös historia ja elämänkulku tähän hetkeen asti.
Mikä ruokasuhde oikeastaan on?
Ruokasuhde voidaan hahmottaa viitenä toisiinsa yhteen kietoutuvana osa-alueena. Käyttäytymisen näkökulma tarkastelee ruokaan liittyviä konkreettisia tekoja, kuten sitä mitä, milloin, missä ja kenen kanssa syödään. Ajatusten näkökulma puolestaan tuo esiin ajatuksiamme ruoan ympärillä, kuten erilaisia ruokaan ja syömiseen liittyviä uskomuksia, luokittelua ja skriptejä eli kognitiivisia käyttäytymismalleja. Tunteiden näkökulma huomioi ruoan ja syömisen ympärillä esiintyvät tunteet: Miten tunteita ilmenee erilaisissa syömistilanteissa? Millaisia tunteita jokin ruoka herättää? Miten tunteet vaikuttavat syömiseen tai syömättömyyteen?
Kehon ja aistien näkökulma puolestaan nostaa esille kehonkuvan ja syömisen välisen yhteyden sekä ihmisen yksilöllisen tavan aistia ruokaa. Sinulle joku ruoka voi maistua, tuntua ja haista erilaiselta kuin minulle! Arvojen, normien ja moraalin näkökulma tuo esiin arvojen eli yksilön tärkeinä pitämien asioiden sekä normien eli kirjoittamattomien sääntöjen vaikutuksen yksilön ruokasuhteeseen: Näkökulma valottaa, millaisia ruokia halutaan syödä ja millaisia ruokia pidetään hyväksyttävänä ruokana. Normeista muodostuu ruokailun ja ruoan valinnan moraalinen ulottuvuus eli se mitä “pitäisi” syödä.
Näiden viiden tekijän lisäksi Ruokasuhteen viitekehykseen sisältyvät sosiaaliset roolit ja vuorovaikutus, resurssit ja kontekstit, jotka osaltaan vaikuttavat yksilön ruokasuhteeseen. Sosiaalisilla rooleilla ja vuorovaikutuksella on suuri vaikutus koko ruokasuhteen viitekehyksen sisältöön: Ympäristö, seura ja kasvatus voivat muokata yksilön käytöstä, ajattelua, tunteita ja toimintaa. Me myös suhtaudumme ruokaan eri tavalla eri tilanteissa: Vertaile esimerkiksi tilanteita, kun olet mummolassa, hienossa ravintolassa tai yksin kotona.
Fyysisen ja sosiaalisen ympäristön lisäksi ruokasuhteeseen vaikuttavat laajemmat, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset kontekstit: Ruokasuhde muotoutuu eri tavalla vakavan laman aikana kuin vakaassa taloustilanteessa. Toinen esimerkki voisi olla vertaus asuinpaikkojen välillä: Ympäristö luo erilaiset puitteet ruokasuhteelle suurkaupungin keskustassa länsimaassa asuessa verrattuna asumiseen pienessä vuoristokylässä kehitysmaassa.
Lisäksi ruokasuhteeseen vaikuttavat yksilön resurssit: Taloudelliset, materiaaliset, sosiaaliset, tiedolliset ja taidolliset resurssit näkyvät siinä, miten yksilön ruokasuhde toteutuu. Ihmisen on aika vaikea syödä terveellisesti, jos ei ole rahaa, jääkaappia tai välineitä, joilla valmistaa ruokaa. On monia yksinäisiä ihmisiä, jotka eivät halua kokata vain itselleen. Voi myös olla, ettei ole oppinut valmistamaan ruokaa, on haasteita esimerkiksi käsien hienomotoriikan kanssa tai ei pysty itse käymään kaupassa. Pelkkä tieto ei siis välttämättä saa aikaan terveyttä edistävää toimintaa.
Myös itsearvostus ja identiteetti ovat vuorovaikutuksessa ruokasuhteen kanssa. Ruokavalinnat voivat olla yksi keino ilmaista omaa identiteettiä. Itsearvostuksen ja myönteisen minäkuvan voisi taas ajatella vaikuttavan ruokasuhteeseen hyvinvointia tukevia valintoja puoltavasti, kun taas kielteisen minäkuvan voisi tulkita vaikuttavan päinvastoin.
Ruokasuhde muuttuu ajan myötä - ja se on ok!
Ruokasuhde nähdään dynaamisena, ajan myötä muuttuvana jatkumona: Ruokaan ja syömiseen liittyvät kokemukset muovaavat ruokasuhdetta jatkuvasti ja siksi ruokasuhteen viitekehykseen on sisällytetty myös elämän kulku. Sairastumiset, avioero, jatkuva syömisen ja kehon kommentointi lapsuudessa, läheisen kuolema tai muuttunut taloudellinen tilanne vaikuttavat ruokasuhteeseen. Oman ruokasuhteensa ja sen historian hahmottaminen voi auttaa yksilöä ymmärtämään paremmin oman ruoanvalintansa ja syömiskäyttäytymisensä taustoja.
Ruokasuhteen viitekehykseen kuuluu myös vahvasti ajatus, että ruokasuhdetta ei arvoteta hyväksi tai huonoksi: Ruokasuhde on kehittynyt sellaiseksi jostakin syystä. Toki joskus ruokasuhteemme ei palvele kokonaisterveyttämme ja tällöin lisääntyneen ymmärryksen kautta voi tarvittaessa lähteä lempeästi muovaamaan omaa ruokasuhdettaan.
Millainen siis olisi terve ruokasuhde?
Ruokasuhteen viitekehyksen mukaan ruokasuhde ei siis olisi luokiteltavissa ”terveeseen ja epäterveeseen”.
On kuitenkin olemassa yhdistäviä piirteitä terveyttä tukevalle tavalle suhtautua ruokaan. Tällaisia ”terveen ruokasuhteen” piirteitä voisivat olla esimerkiksi
- Suhtautuminen ruokaan siten, että se palvelee kokonaisterveyttä: Syöminen on pääosin riittävää, säännöllistä ja monipuolista
- Kyky joustaa ruokavalinnoissa esimerkiksi määrän, laadun tai ajoituksen suhteen tarpeen vaatiessa
- Ruokaan ei juurikaan liity rajoittavia uskomuksia tai vahvoja moraalisia latauksia, jotka esimerkiksi estäisivät nauttimasta ruoasta ja syömisestä
- Sosiaalisuus, nauttiminen, rentous ja vaihtelu
- Syöminen on ainakin osittain kehon viestien eikä niinkään ulkoisten sääntöjen ohjaamaa
- Kehoa kuuntelevaa ja itsearvostuksesta lähtevää – Ei siis kehon viestejä minimoivaa tai itseinhosta kumpuavaa
Ruokasuhde on siis monimutkainen, elämän mittaan rakentuva kokonaisuus, johon vaikuttaa moni asia aina perimästä kasvatukseen, ympäristöön, sosiaalisuuteen ja yksilön ominaisuuksiin.
Lähteet:
Furst T, Connors M, Bisogni CA, Sobal J, Falk LW. Food Choice: A Conceptual Model of the Process. Appetite 1996;26:247-266.
Neff KD. The Role of Self-Compassion in Development: A Healthier Way to Relate to Oneself. Human Development 2009;52:211-214.
Ryan RM, Deci EL. Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being. American Psychologist 2000;55:68-78.
Satter E. Eating Competence: Definition and Evidence for the Satter Eating Competence Model. Journal of Nutrition Education and Behavior 2007;39:S142-S153.
Talvia S, Anglé S. Kohti vaikuttavampaa ohjausta – ruokasuhteen viitekehys ravitsemuskasvatuksen lähestymistapana. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2018;55:.
