SIIRRY KUUNTELEMAAN PODCASTIA TÄSTÄ!

Ruoka on pelkkää polttoainetta - vai onko sittenkään?

ruoka

On totta, että ruoka on kehon polttoainetta: Se on yksinkertaisimmillaan energiaa, jolla jaksaa tehdä päivittäisiä toimia. Ilman ruokaa selviämme vain rajallisen ajan, ilman vettä vain muutamia päiviä. Kuitenkin ruoka on paljon enemmän kuin vain virtaa tankkiin.

Onko ruoka vain energiaa?

Sukelletaan ensin itse ruoan ja sen sisältämien raaka-aineiden pariin: Jos ruoassa kyse olisi vain energiasta, voisimme syödä vaikka pelkkiä sipuleita päivästä toiseen. Ruoassa on kuitenkin monenlaisia rakennuspalikoita, joita tarvitaan eri tarkoituksiin. Proteiineja tarvitaan esimerkiksi erilaisten kudosten, entsyymien ja hormonien rakennusmateriaaliksi. Rasvoja puolestaan tarvitaan energian lisäksi muun muassa solukalvojen rakennusaineiksi, hormonitoiminnan turvaamiseen ja rasvaliukoisten vitamiinien imeytymiseen. Myös hiilihydraateilla (usko tai älä) on tehtävänsä ihmiskehossa: Hiilihydraatit toimivat pääasiallisena energianlähteenä ja ovat mm. punasolujen ainoa energianlähde.

Eri ruoissa on erilaisia energiaravintoaineita ja kaikkia tarvitaan: Tämän vuoksi emme pärjäisi pelkillä sipuleilla kovin pitkään.

Monipuolinen ravinto turvaa vitamiinien ja kivennäis- ja hivenaineiden saannin

No ehkä sitten pärjäisimme energiaravintoaineet huomioivalla ja optimoidulla kana-riisi-parsakaali-ruokavaliolla? Jos sukelletaan vielä hiukan syvemmälle päästään tarkastelemaan vitamiineja ja kivennäisaineita.

Vitamiinit jaetaan vesiliukoisiin (B- ja C-vitamiinit) sekä rasvaliukoisiin (A-, D-, E- ja K-vitamiinit). Tarvitsemme näitä vitamiineja vaihtelevissa määrin ravinnosta, sillä ne osallistuvat lukuisiin erilaisiin säätelytehtäviin elimistössä: Esimerkiksi D-vitamiini osallistuu kalsiumin aineenvaihduntaan ja siten edistää luuston terveyttä sekä on mukana immuunivasteen säätelyssä. C-vitamiini puolestaan toimii antioksidanttina, on mukana kollageenisynteesissä ja edistää kasvikunnan raudan imeytymistä ruoasta. B-ryhmän vitamiineista folaatti osallistuu DNA:n nukleiinihappojen emästen synteesiin sekä muun muassa hermovälittäjäaineiden aineenvaihduntaan.

Kivennäisaineet voidaan jakaa makro- ja mikrokivennäisaineisiin. Makrokivennäisaineita ovat muun muassa kalsium, magnesium, natrium ja kalium, mikrokivennäisaineita rauta, jodi, sinkki ja seleeni. Esimerkiksi kalsiumia tarvitaan luuston rakennusaineeksi, magnesiumia solujen energia-aineenvaihdunnan sekä sydänlihaksen sähköisen toiminnan ja lihassolujen supistumisen säätelyyn, rautaa hapen kuljettamiseen hemoglobiinissa. Kivennäisaineilla on monia tärkeitä tehtäviä elimistössä ja niiden imeytyminen ja varastointi onkin tarkoin säädeltyä.

Jotta saamme riittävästi erilaisia vitamiineja ja kivennäisaineita, on ruokavalion hyvä olla monipuolinen. Pelkkä päivästä toiseen toistuva kana-riisi-parsakaali-ateria ei siis todennäköisesti turvaisi riittävää ravintoaineiden saantia pidemmällä aikavälillä, vaikka energian ja energiaravintoaineiden tarve täyttyisikin.

Ravintoa keholle ja mielelle

Otetaan tämän jälkeen hieman etäisyyttä itse ruokaan ja keskitytään hetkeksi syövään yksilöön. Syömiseen liittyvä nautinto ja suhde ruokaan ovat myös osa syömistä. Jos ruoka olisi vain polttoainetta, ei olisi mitään väliä maulla, tuoksulla, miltä se näyttää tai miltä meistä tuntuu syömisen jälkeen. Kuitenkin usein nämä tekijät koetaan syömisessä jossain määrin tärkeiksi. Vaikka pärjäisimme pelkillä sipuleilla, haluaisimmeko kuitenkaan syödä vain pelkkiä sipuleita?

Ruokakulttuuri - yksilön ravinnosta yhteisöllisyyteen

Peruutetaan vielä yksilöstä hieman taaemmaksi, jolloin voimme nähdä ruokailusta vielä hieman laajemman kuvan: Yksilö on osa yhteiskuntaa ja altistuu siinä erilaiselle ruokakulttuurille ja käsityksille ruoasta. Ruokakulttuuri muovaa siinä kasvavien makumieltymyksiä sekä käsitystämme arki- ja juhlaruoista. Siihen myös liittyvät usein rakkaat ruokamuistot, kuten lapsuuden kesän mansikat ja jäätelö. Ruokakulttuuriin liittyy myös olennaisena osana sosiaalisuus – Syöminen on kautta historian ollut sosiaalinen tapahtuma, ei vain tapa pysyä hengissä.

Vaikka sipulit antaisivat kaiken mahdollisen ravinnon, ruokaan liittyvän nautinnon ja energian, eivät ne välttämättä silti päätyisi suuhusi.  Jos kukaan muu lähipiirissäsi ei söisi sipuleita tai joku jopa aktiivisesti paheksuisi sipulien syömistä, voisi sinun käsityksesi niistä olla toisenlainen.

Todettakoon siis yhteen ääneen, että ruoka ei ole pelkkää polttoainetta. Ruoka on energian lisäksi myös ravintoaineita, aistikokemuksia, nautintoa, sosiaalisuutta ja kulttuuria.

Lähteet:

-Schwab U. Vitamiinit. Lääkärikirja Duodecim. Julkaistu 19.10.2021. Viitattu 05.12.2023. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01300

-Schwab U. Kivennäisaineet. Lääkärikirja Duodecim. Julkaistu 9.3.2022. Viitattu 05.12.2022.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01309

Facebook
Twitter
LinkedIn

Jutellaan!

Pysy ajan tasalla!