SIIRRY KUUNTELEMAAN PODCASTIA TÄSTÄ!

Neurodiversiteetti - erilainen ei ole yhtä kuin vajavainen

Mitä tarkoittaa neurodiversiteetti?

Neurodiversiteetti on sosiologi Judy Singerin 1990-luvulla kehittämä konsepti, jonka mukaan ihmisen neuropsykiatrisessa toiminnassa on havaittavissa luontaista vaihtelua. Käsitettä voidaan verrata muun muassa biodiversiteetin käsitteeseen, joka pyrkii kuvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Neurodiversiteetin käsitteen pyrkimyksenä on tuoda esiin erilaisia neurotyyppejä ihmisen neurologian luonnollisena jatkumona: Ei ole kahta ihmistä, joilla olisi samanlaiset aivot, vaan jokaisella on yksilöllinen yhdistelmä erilaisia kykyjä ja tarpeita. Ei ole yhtä oikeaa tapaa ajatella, toimia, käyttäytyä, tuntea ja elää.

Mitkä diagnoosit kuuluvat neurodiversiteetin piiriin?

Neurodiversiteetin määritelmä on lähtenyt liikkeelle ajatuksesta, että ihmisillä on erilaisia tapoja kokea ympäröivää maailmaa. Alunperin termin kehittäjä inspiroitui omista kokemuksistaan autismista ja kiusatuksi tulemisesta. Nykyiseltään neurodiversiteetin ajatellaan olevan eräänlainen sateenvarjotermi, jonka alle mahtuu monenlaisia ihmisiä. 

Usein neurodiversiteettiin sisällytetään…

  • ADHD – Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö
  • ASD – autismikirjon häiriö
  • Erilaiset lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen häiriöt (dysleksia, dyscalculia ja dysgraphia)

Selkeää yhteisymmärrystä neurodiversiteetin alle kuuluvista diagnooseista ei kuitenkaan ole. Jotkin lähteet sisällyttävät mukaan myös esimerkiksi Downin oireyhtymän, Touretten oireyhtymän ja OCD:n. 

Onko kyseessä sairaus vai ominaisuus?

Usein tarkastelutapa ja lähtökohta keskusteluissa on hyvin sairaus- ja ongelmakeskeinen. Ihmisten ehkä luontaistakin vaihtelua tarkastellaan oireiden, diagnoosien ja haitan kautta. Diagnoosit ovat lopulta aina ihmisen määrittelemiä lääketieteellisiä oirekokonaisuuksia. Yhteiskunta ja sen ihmiset puolestaan määrittelevät sen, millaisia ominaisuuksia pidetään tyypillisinä ja toivottavina. Jos ajattelisimme erilaisten neurotyyppien olevan osa normaalia vaihtelua, olisiko kyse sairaudesta? Olisivatko tietyt ominaisuudet ”oireita”, jos yhteiskunnassa ei olisi tietynlaisia normeja ja odotuksia? Mitä jos ”tyypillisiä” yksilöitä olisi vähemmän ja maailma pyörisi neuromoninaisten ehdoilla? Nähtäisiinkö tällöin neurotyypilliset sairaina vai vain erilaisina?

Neurodiversiteetti tiivistyy hyvin seuraavaan lauseeseen: Erilainen ei ole yhtä kuin vajavainen. Jokaisella on yksilölliset vahvuutensa sekä oma uniikki tapansa vuorovaikuttaa maailman kanssa. Valitettavasti se maailma on suurimmaksi osaksi rakennettu palvelemaan neurotyypillistä ajattelua, käyttäytymistä ja oppimista, jolloin neuromoninaisuus näyttäytyy herkemmin haitta- ja oirekeskeisen linssin läpi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi koko totuus!

Voimme yhdessä haastaa vallitsevaa sairauskeskeistä narratiivia ja oppia lisää erilaisten ihmisten kokemuksista. On niin monenlaisia aivoja kuin on ihmisiäkin!

Facebook
Twitter
LinkedIn

Jutellaan!

Pysy ajan tasalla!