Ruokakasvatus pähkinänkuoressa - 8 konkreettista vinkkiä arkeen
Ruokakasvatus pähkinänkuoressa
Ruokakasvatus on ruokaan ja syömiseen liittyvää kasvatusta, jota tekevät (tietoisesti tai tiedostamatta) lapsen elämässä olevat aikuiset. Ruokakasvatuksen tehtävä on muodostaa lapselle terve suhde ruokaan ja opettaa syömään monipuolisesti. Ruokakasvatus nivoutuu tiiviisti lapsen myös lapsen kehosuhdekasvatukseen.
Aikuisen vastuulla on muun muassa ylläpitää säännöllistä ateriarytmiä ja tarjota ravitsevia vaihtoehtoja. Tuttujen rutiinien, kuten säännöllisten ruoka-aikojen, ylläpitäminen luo lapselle perusturvallisuuden tunnetta ja auttaa ennakoimaan arjen kulkua. Yhdessä syöminen olisikin hyvä nähdä arjen voimavarana perheelle.
Aikuisen vastuulla on siis päättää mitä on tarjolla ja lapsi puolestaan saa päättää minkä verran syö – ja esimerkiksi maistaako uutta ruokaa. Kun aikuinen tarjoaa säännöllisesti esimerkiksi kasviksia, hedelmiä ja marjoja, lapsi tottuu siihen, että niitä kotona on tarjolla.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään siitä, että saadaan lapsi syömään mahdollisimman paljon kasviksia. Varhaiset kokemukset vaikuttavat esimerkiksi siihen, millaisia tapoja, tottumuksia, makumieltymyksiä, arvoja ja asenteita lapselle muodostuu. Kotona opituilla malleilla onkin usein vahva vaikutus elintapoihin aikuisuudessa.
Lapset ovat kuin pesusieniä: He matkivat sinua kaikessa
Lapsen ympärillä olevien aikuisten sanoilla on paljon merkitystä ruokasuhteen rakentumisen kannalta. Lapsi kyllä aistii ja ottaa mallia, jos vanhemmalla tai muulla aikuisella on tapana esimerkiksi demonisoida ruokia tai puhua vartaloista inhottavaan sävyyn – oli se sitten suoraan lapselle kohdistettua tai ei. Sen sijaan, että sanoisit näin:
- “Suklaa menee suoraan reisiin”
- “Pitää lähteä lenkille, oon taas syönyt niin paljon”
- “Senkin herkkuhiiri/pullukka/laiheliini”
- “Et sinä mistään porkkanasta tykkää”
- “Et saa jälkiruokaa, jos et syö kasviksia”
- “Ihan kauheesti hiilareita, en voi syödä”
…voisitkin sanoa esimerkiksi näin:
- “Lähettäiskö yhdessä ulos raittiiseen ilmaan?”
- “Tiesitkö, että eri värisillä kasviksilla on erilaisia supervoimia?”
- “Miltä se maistuu?”
- “Haluatko tänään päärynää vai omenaa?”
- “Kylläpä juokset nopeasti, vau!”
- “Oletko valmis vai haluatko lisää?”
- ”Miltähän porkkana maistuis, jos sitä dippais hummukseen?”
Ruokakasvatus on tehokkainta, kun se tapahtuu aikuisen esimerkin kautta: Parhaiten lapsi oppii tarkkailemalla vanhemman syömistä ja ruokaan kohdistuvaa puhetta sekä havainnoimalla arjen rutiineja. Ruokakasvatuksen tueksi voikin siis pohtia…
- Miten teillä puhutaan ruoasta ja kehoista lapsen kuullen? Onko tapana esimerkiksi kommentoida toisten ihmisten syömistä tai ulkonäköä?
- Millainen on aikuisen oma ruoka- ja kehosuhde? Millaisia ruokaan ja liikkumiseen liittyviä asenteita ja uskomuksia aikuisilla on?
- Millaisia tapoja arkeen liittyy? Tapahtuuko esimerkiksi syöminen pöydän ääressä vai telkkarin edessä?
Ruokakasvatus arjessa: 8 konkreettista vinkkiä
Rauhoita ruokahetki. Syökää yhdessä pöydän ääressä ilman puhelimia tai telkkaria. Pyri pitämään syömistilanne mukavana ja paineettomana.
Vältä ruoalla palkitsemista, lohduttamista tai uhkailua, sillä se voi helposti johtaa ongelmalliseen syömiskäyttäytymiseen. Se voi myös asettaa tietyt ruoat jalustalle; Ihana jälkiruoka, jonka saa kun syö ensin tyhmät ja tylsät kasvikset.
Ota lapsi mukaan ruoanlaittoon. Anna pieniä ikään sopivia tehtäviä, kuten kananmunan rikkominen, kastikkeen sekoittaminen tai pullan pyörittely.
Anna lapsen olla utelias. Anna hänen maistaa vaikka raakaa sipulia tai haukata sitruunaa, vaikka itse et niistä tykkäisikään.
Ota lapsi mukaan viikon ruokien suunnitteluun. Ehkä ruokailu ja ruoanlaitto kiinnostaa lasta enemmän, jos hän saa valita minkä värisiä kasviksia kaupasta tänään ostetaan?
Puhu liikunnasta ilon, pystyvyyden ja hyvän olon kautta. Vältä liittämästä liikkumista energian kuluttamiseen tai kehon muokkaamiseen.
Kokeile kattaa ruoka pöytään kuin buffettiin, josta lapsi voi valita ja maistella eri ruokia sekä ottaa helposti lisää. Pyri laittamaan jokaisella aterialla tarjolle erilaisia kasviksia, hedelmiä tai marjoja, vaikkei lapsi niihin aina koskisikaan.
Aterian lopussa voi kysyä, onko lapsi valmis vai haluaako hän lisää. Älä syyllistä tai pakota lasta syömään loppuun, jos ruokaa jää lautaselle. Näin tuet luontaista kylläisyyden säätelyä.
Ruokakasvatuksen ei tarvitse olla täydellistä
Tee parhaasi niillä voimavaroilla, jotka just nyt on saatavilla. Kukaan ei ole täydellinen eikä täydellisyyteen tarvitse edes pyrkiä. Voit tehdä kaiken oppikirjan mukaan, ja lapsi voi silti päättää olla syömättä. Pyri kuitenkin olemaan toiminnassasi johdonmukainen, sillä tutusta ruokaympäristöstä muodostuu lapselle normaali.
Jos lapsen syömisen kanssa on pulmia, ole matalalla kynnyksellä yhteydessä neuvolaan, kouluterveydenhuoltoon tai terveyskeskukseen.
